Kansan eläkkeiden mutkat suoriksi

Järjellisiä rakenneuudistuksia 6

KATI PELTOLA

Eläkejärjestelmän turhat kiemurat ja pikkutarkat erilaisuudet ovat niitä turhia töitä, joista julkisen sektorin pitää luopua.Työkyvyttömyyden tai katkonaisenkin työuran jälkeen peruseläkkeellä on voitava elää turvallisesti päivästä toiseen. Työansioiden mukaan määräytyvä ansioturva on helpointa hoitaa peruseläkkeen korotuksina. Jo vanha kansa keksi kansaneläkelaitoksen. Se myöntää nytkin kansaneläkkeen lisäksi asumistuet ja muut henkilökohtaisen tilanteen mukaiset sosiaaliavustukset.

Lakisääteisten eläkkeiden pitää olla kohtuullisia. Todellisella peruseläkkeellä ei joudu valitsemaan bussilipun ja syömisen välillä, vaan se riittää terveellisen ruoan lisäksi muuhunkin tavalliseen elämiseen. Lakisääteiseen ansioturvaan tarvitaan myös katto. Vaikkapa nelinkertainen peruseläkkeeseen verrattuna.

Ansioeläkkeen katottomuutta on puolustettu koska sen luultiin estävän kaupalliset lisäeläkkeet. Eipä onnistunut. Ylisuuria eläketuloja haluavat eivät tarvitse siihen kollektiivista turvaa. Tälle ryhmälle kasautuu muutenkin omaisuutta, omaisuustuloja ja yksityisiä eläkkeitä.

Työnantajien ja työntekijöiden keskusjärjestöt päättävät Suomen eläkejärjestelmästä ja osin muistakin sosiaalivakuutuksista hallitusten ja eduskunnan luvalla. Iso joukko neuvottelijoita, tutkijoita ja eläkesijoittajia harjoittaa sekä eläkevakuutetuille että etuuksien jakajille melko käsittämätöntä salatiedettä. Sen turvin eläkevakuutusyritysten keräämiä rahastojakin suunnataan kotimaisten työpaikkojen lisäämisen sijasta globaaleihin pääomapeleihin.

Artikkeli julkaistu Kansan Uutisissa 23.11.2013

Pelkän työn osto ja myynti helpoksi

Järjellisiä rakenneuudistuksia 5

KATI PELTOLA

Lakisääteiset eläkkeet ja muu sosiaalivakuutus rahoitetaan erillisillä sosiaalivakuutusmaksuilla. Ne nimetään työnantajan ja työntekijän piikkiin sen mukaan, mikä osapuoli voittaa kolmikantaneuvottelun. Maksut nostavat aina työntekijän hintaa. Yritykset etsivät jatkuvasti keinoja korvata ihmistyötä muilla tuotantopanoksilla, joista näitä maksuja ei kerätä. Yksittäisiä työn ostajia maksut ja niiden sekava byrokratia kannustavat jättämään työn ostamatta tai maksamaan sen pimeästi.

Tämä työvoiman kaupan rangaistusvero on hävittänyt valtavasti hyödyllisiä ansiotöitä. Vähäisen markkinatuottavuuden väki on työttömänä ja köyhille räätälöidyn repaleisen sosiaaliturvan varassa.

Pikakeino lisätä laillista työtä on keskittää työn ostamiseen liittyvien verojen ja maksujen kerääminen. Henkilökohtaisia tuloja saisi maksaa vain ihmisen viralliselle tuloverotilille. Työn teettäjä voisi samalla maksaa myös henkilökohtaisen tulon sosiaalivakuutusveron. Se korvaisi kaikki nuo erilliset sosiaalivakuutusmaksut ja olisi vakiokorotus työansiosta. Työntekijän ja työn ostajan pitää osata vain yksi prosenttilasku ja yksi maksutili, johon sekä työpalkkio että uusi sovavero lähetetään. Veroviranomainen lähettää sovarahan Kelalle, joka tuottaa sillä työntekijälle kaiken pakollisen vakuutusturvan.

Moni ostaisi ja möisi työsuorituksia, kun se ei vaatisi harhailua vero- ja sosiaalivakuutusmaksujen viidakossa. Samalla pitää myös ryhtyä valmistelemaan verojärjestelmää, jossa rahallisen sosiaaliturvan rahoitus perustuu kansantalouden koko tuotannon jalostusarvoon.

Kati Peltola 14.11.2013

Yhteiset lapsemme

Järjellisiä rakenneuudistuksia 3

KATI PELTOLA

Yrittäjänaiset ovat pitkään esittäneet, että lapsen syntymään ja vanhempainvapaisiin liittyvät lakisääteiset etuudet rahoitettaisiin työnantajien yhteisvoimin. Nykyinen rahoitus painottuu äitien työnantajiin. Tämä heikentää naisten pääsyä pysyviin työsuhteisiin ja lisää naisvaltaisten töiden kustannuksia. Hallituksella on työryhmä tästäkin asiasta taas kerran. Toivon, että se aloittaa perusasiasta.

Lapset syntyvät yhteiskuntaan, eivät vain perheeseen. Vahvasti ansiotyöhön perustuvan yhteiskunnan pitää turvata perheiden toimeentulo silloin, kun lapset tarvitsevat vanhemman tiivistä läsnäoloa. Lapset ottavat sitten aikanaan täyden vastuun yhteiskunnasta ja sen tuotannosta.

Nyt raha kerätään sairausvakuutusmaksuilla, joita on nimetty sekä työnantajan ja työntekijän maksuiksi. Osa rahasta maksetaan vanhemmalle, osa vapaan aikana palkkaa maksavalle työnantajalle.

Nimestä riippumatta maksu on työntekijän ansiotulon tasavero. Se rankaisee työvoiman käyttöä verrattuna muiden tuotannontekijöiden käyttöön. Tasapuolisesti kaikesta Suomessa myydystä tuotannosta kerättävä tuotantovero kohdistuisi muihinkin tuotantopanoksiin ja yritysten voittoihin.

Kun äideillä ja isillä ei ole töitä ei lastenkaan tulevaisuus näytä hyvältä. Korkea työllisyys on myös eläkkeiden ja yhteisten palvelujen edellytys. Siksi työn myymisen ja ostamisen monimutkaista byrokratiaa kannattaa yksinkertaistaa rahoittamalla vanhempainvapaat tuotannon jalostusarvon perusteella. Työllisyyden suosiminen edistää myös äitien ja isien yhtäläistä osallistumista lastensa hoitoon ja ansiotyöhön.

Artikkeli julkaistu Kansan Uutisissa 4.11.2013

Soterahoitus valtion tuloverolla

Järjellisiä rakenneuudistuksia, osa 2

KATI PELTOLA

Hallitus ryhtyy vihdoin selvittämään sosiaali-ja terveyspalvelujen monikanavaisen rahoituksen purkua. Nyt rahat kerätään samoilta ihmisiltä ensin kunnallisverona ja sitten erikseen valtion veroina ja Kelan sairausvakuutusmaksuina. Kunnat kierrättävät rahat omien palvelujensa lisäksi sairaanhoitopiireille ja yksityisille tuottajille.

Yksikanavaiseen rahoitukseen löytyy helppo ratkaisu. Kerätään sama raha valtion tuloverolla.

Valtio jakaa rahat suoraan sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäjille. Järjestäjiksi määrätään 15–20 sairaanhoitopiirin tai maakunnan asukkaiden vaaleilla valitsemaa valtuustoa. Rahan jaon voi tehdä kerralla vastuualueen tehtävien ja väestön ikärakenteen sekä sosiaalisten ja terveydellisten olosuhteiden perusteella. Malli kestää asukas- ja asiakasrakenteen muutoksia. Se joustaa myös palvelujen hallinnollisen vastuun ja käytännön tuottajien muutoksissa.

Valtion progressiivisessa tuloverossa ihmisten tuloerot voidaan ottaa huomioon paremmin kuin kunnallisverossa tai sairausvakuutusmaksuissa. Köyhän kunnan asukas ei myöskään joudu maksamaan korkeampaa veroa kuin rikkaan kunnan asukas kuten nyt tapahtuu.

Tärkeintä on, että järjestäjällä on selvät itsenäiset tehtävät ja veroperusteinen rahoituspohja, jonka jaosta määrätään lailla. Näin eduskunta pystyy halutessaan myös vahvistamaan peruspalvelujen osuutta, joka pitäisi mieluimmin jättää peruskuntien työksi. Se toteuttaisi EU:nkin mainostamaa läheisyysperiaatetta.

Artikkeli julkaistu Kansan Uutisissa 27.10.2013

Toimeentulotuki Kelaan

Järjellisiä rakenneuudistuksia 1

KATI PELTOLA

Helsingissä sosiaalityöntekijöiden pitää tavata jokainen uusi toimeentulotuen hakija ja tehdä ensimmäinen tukipäätös. Sen jälkeen hakemuksista huolehtivat pääosin etuuskäsittelijät.

Sosiaalityöntekijät pitävät nykyistä työnjakoa työaikansa väärinkäyttönä, koska suuri osa uusista asiakkaista tarvitsee vain tilapäistä ja normien mukaista rahatukea, jonka etuuskäsittelijät osaavat laskea. Sosiaalityöntekijät toivovat Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunnan puuttuvat asiaan.

Rakenneuudistuksia lupaava Suomen hallitus saisi tehdä sekä toimeentulotuen hakijoita että työntekijöitä helpottavan rakenneuudistuksen. Toimeentulotuki pitää siirtää Kelaan, jossa käsitellään suurin osa rahallisesta toimeentulotuesta.

Hallitusneuvotteluissa kokoomus torppasi taas kerran tämän pitkään ehdotetun uudistuksen. Niinpä toimeentulotukea tarvitseva juoksee Kelan ja sosiaalitoimiston väliä. Niiden työntekijät setvivät ihmisten hakemien eri etuuksien keskinäisiä suhteita. Sosiaalitoimen työntekijät myöntävät kaiken lisäksi myös ennakonluonteista toimeentulotukea, jonka kunta sitten perii pois asiakkaan saamasta Kelan etuudesta. Tämäkin ylimääräinen mutka jäisi pois, kun toimeentulotuen saisi Kelasta.

Artikkeli julkaistu Kansan Uutisissa 19.10.2013

Älyä tuloverotukseen

Järjellisiä rakenneuudistuksia 4

KATI PELTOLA

Hallitus laittoi rakennustyöläiset veronumerokortille. Se on vähentänyt harmaata työtä. Mitenkäs meille kaikille saataisiin älykkäästi toimiva tulovero?

Kaikkien henkilökohtaisten tulojen progressiivinen vero, jota vasemmistoliitto ehdottaa, jakaisi tuloja nykyistä tasaisemmin ja vähentäisi byrokratiaa. Eduskunta voisi päättää, että Suomessa ansiotuloa, omaisuustuloa tai eläke- tai muuta sosiaaliturvatuloa saa maksaa laillisesti vain tulonsaajan viralliselle tuloverotilille. Verottaja napsii siitä päältä osansa. Sen jälkeen ihminen tekee rahoillaan mitä tykkää.

Henkilökohtaisessa tuloverossa olisi vain perusvähennys, vähintään 10 000 euroa. Vuoden ensimmäinen 10 000 euroa on veroton. Sen ylittävistä tuloista peritään portaittain nouseva vero kuten nyt valtion tuloverossa. Ihmisten pitää siis oppia suunnittelemaan menonsa ottaen huomioon veroprosentin nousu seuraavilla tuloportailla. Tulovero olisi kuitenkin joka erästä lopullinen. Veronpalautuksia tai lisäveroja ei tarvitsisi arvailla ja lähetellä.

Muussa maassa verovelvollisen täältä saamista tuloista Suomi ilmoittaisi verotusmaalle ja siirtäisi ne tulonsaajan lailliselle tilille siinä maassa. Voisi olla EU:ssa nopeastikin leviävä idea, koska se hyödyttäisi kaikkia muita kuin veronkiertäjiä.

Artikkeli julkaistu Kansan Uutisissa 7.11.2013